Katastrofista odottamattomaan voittoon: merino-silkki-saaga
Kirjoittanut Fernando Santos
Aioin neuloa syntymäpäiväneuletakin upouudesta sekoitteesta. Sain upean kuidun, kodin täynnä nukkaa ja yhden pienen laukun. Tämä on rehellinen versio.
Suunnitelma
Aina välillä testaan uutta kuitua. Osittain nähdäkseni, ansaitseeko se paikan kaupassa tulevaa mallistoa varten, osittain siksi, että suosittelen sinulle sekoitteita ostettavaksi, ja suosittelen vain sellaista, mitä olen itse käsitellyt. Tällä kertaa minulla oli täydellinen tekosyy: anoppini syntymäpäivä syyskuun lopulla. Suunnitelmana oli ihana neuletakki uudesta harmaavalkoisesta merinosilkkisekoitteesta. Hopeinen, pehmeä, ja siinä on kiilto, jota arkinen Corriedale-villani ei tee. Jos se käyttäytyisi hyvin, se olisi hyvä testi tulevaa talvijulkaisua varten.
Mitä laatikosta paljastui
Ensivaikutelma oli todella innostava. Kuidut olivat ihania: eloisia, hopeisia, ja niissä oli se pehmeä kiilto, jonka vain silkki antaa. Levitin hahtuvan studion lattialle ja ihailin sitä hetken ennen kuin koskin puikkoon.
Missä kaikki hajosi
Ongelmat alkoivat heti, kun aloin valmistella sitä Gigante-tyyliin, jakaen ja kammaten hahtuvaa siihen rakenteeseen, jota paksu neule tarvitsee. Se katkesi. Kuidut tuskin pysyivät koossa ollenkaan. Ja myönnän tehneeni tässä toisenkin rikoksen: näin hienoja kuituja ei ole koskaan ollut tarkoitus jakaa ja erotella. Tällainen sekoite on tehty kehräämiseen ja huovuttamiseen, ja se olisi kaunis hienommissa neule- ja virkkausprojekteissa. Mutta paksu neule vaatii juuri sitä, mihin se ei pysty: pysymään koossa yhtenä paksuna, rauhallisena säikeenä. Sen sijaan se purkautuu käsitellessä. Säikeet nousevat, erkanevat ja leijailevat joka suuntaan.
Upea katsella. Painajainen neuloa.
Tunnin sisällä kotini oli nukan peitossa. Pöytä, tuolit, vaatteeni, jopa ilma. Kaikki. Kutsuin sitä miksi se oli: täydelliseksi katastrofiksi, ja hylkäsin idean.
Takaisin lähettäjälle (melkein kaikki)
Avaamattomat pussit menivät suoraan takaisin toimittajalle. Mutta yksi kilo oli jo avattu, joten se oli minun. Sen sijaan että olisin heittänyt sen pois, yritin pelastusta: upotin koko erän veteen ja annoin sen kuivua, sama pingotusidea, joka asettaa valmiin neuleen. Kuivuminen kesti ikuisuuden; onneksi Isossa-Britanniassa oli yksi sen hellejaksoista, joten minun ei tarvinnut odottaa liian kauan. Ja se toimi puoliksi. Kuidut rauhoittuivat ja niitä pystyi käsittelemään; yhä nukkaisia, yhä irtoilevia, mutta työstettäviä, jos olet kärsivällinen etkä pane pahaksesi imurointia jälkeenpäin.
Laukku, joka selvisi
Joten pelastetusta kilosta tuli laukku. Paksu minilaukku siinä hopeanharmaassa, neulottu tiiviiksi, jotta kuidut tukevat toisiaan. En väitä, että se on moitteeton. Et saa niitä erittäin selkeitä silmukoita, joita merino antaa. Se on sotkuinen, pörröinen, hopeinen. Ja juuri se saattaa olla ilme, joka vetoaa joihinkin.
Koska tämä kuitu on hienoa ja tiivistä, onnistuin ratkaisemaan monta paksun neuleen rakenneongelmaa, varsinkin painon kantamisen osalta. Älä ymmärrä väärin, laukkumme ovat ihania. Ne eivät todellakaan ole painaville tavaroille. Eikä uusi laukkukaan ole: viikko-ostoksia et sillä tee (hei, se ei ole ostoskassi), mutta pienen läppärin ja muutaman henkilökohtaisen tavaran kannat sillä mukavasti.
Joten kehitin uuden hihnan: i-cord-nyörin, joka kantaa painon laukun etuosan kautta, ei sivujen. Ja se oli ihana löytö.
En vieläkään tiedä, mitä teen prototyypillä. Saatan lahjoittaa sen ystäville. Mutta olen todella tyytyväinen tähän virheeseen.
Sitruuna, limonadi, caipirinha
Sanotaan, että sitruunasta voi aina tehdä limonadia. Minä sanoisin, että tästä tuli caipirinha.
Merinosilkkineuletakin idea on jäähyllä, ei kuollut. Jos joskus löydän tästä sekoitteesta pitävämmän version, yritän uudelleen talveksi. Sillä välin syntymäpäiväneuletakki neulotaan villasta, joka käyttäytyy (siitä on kokonainen tarina: miten tavallinen villamme valmistellaan, ja se käyttäytyy juuri sen puolen tunnin valmistelun ansiosta). Ja laukku jää minulle.
Pelastuksessa piilee toinenkin opetus: vaikka projektisi näyttäisi matkan varrella kuinka oudolta ja erilaiselta tahansa, pingotus muuttaa kuidut ja neuletakkisi koko ilmeen. Mutta se on seuraavan kirjoituksen aihe.
Jatkuu…
Kaipaatko villaa, joka käyttäytyy?
Jokainen kaupan kuitu on sellainen, jolla olen itse neulonut, käsin valmisteltu tämän saman pöydän ääressä:
Lue lisää
Kehräämättömän villan jakaminen paksuun neuleeseen: hyvä, paha ja nukka
Puolen tunnin käsivalmistelu, joka saa tavallisen villamme käyttäytymään niin kuin tämä sekoite ei suostunut.
Lue seuraavaksi →
