The Gigante Jumper: hyvä, paha ja ruma
Kirjoittanut Fernando Santos
Olen antanut Gigante-neuleen kaikille läheisille ystävilleni. Kaikilla on sellainen paitsi minulla. Olin juuri tehnyt itselleni läppärilaukun, ilma kylmeni, ja päätin, että neuletakin sijaan haluan villapaidan. Lopputulos on se, jonka takia tuntemattomat nyt pysäyttävät minut kadulla. He eivät näe neljää uudelleenaloitusta, hihaa joka ei toiminut, kahta pääntietä jotka purin, väriä jonka kumppanini puhui minulta pois, eivätkä pistoja, joita vannoin etten koskaan tekisi. Tässä on koko tarina kuvineen, jotka otin matkan varrella.
Hyvät
En aloittanut piirroksesta. Satun jumaloimaan merinosekoitteitamme, joten paita tulisi joka tapauksessa siitä perheestä. Pastel Rainbow'ssa on mintunvihreää, voinkeltaista, persikkaa, taivaansinistä ja sitruunaa samassa langassa. Suunnitelma, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, ei mennyt tätä pidemmälle: raita rinnan poikki, hihansuut ja pääntie yhdellä yksivärillä, ja se väri poimittuna sekoitteen sisältä. Kokeilin useita.
Olen graafinen suunnittelija. Väri on se osa työtä, jossa olen parhaimmillani, ja olen aina ajatellut, että laventeli on minun värini. Kumppanini piti sitä liian naisellisena. Joten tyydyin vastahakoisesti tummaan metsänvihreään ja jatkoin.
Pahat
Neuloin etu- ja takakappaleen tavallisella Gigante-villalla, samalla hahtuvalla, josta jokainen neuletakki tehdään, ja raidan metsänvihreällä. Ei vielä pääntietä, ei hihoja. Ja se oli väärin. Ei neulominen vaan villa. Villapaita tarvitsee laskeutuvuutta ja liikettä, ja tämä pysyi pystyssä omin avuin. Haarniska. Paksuus, joka tekee neuletakista neuletakin, on yksinkertaisesti liikaa vaatteelle, jonka täytyy riippua vartalolla ja liikkua sen mukana.
Purin sen. Neuloin sen uudelleen. Purin senkin. Neljä kertaa, ja jossain vaiheessa halkoin hiuksia, ja villaa, ja se loksahti paikalleen. Muotoilussa meillä on yksi sääntö yli muiden: muoto seuraa funktiota. Muoto ei sopinut villapaidan funktioon, joten muodon oli muututtava. Tehtaalta tuleva hahtuva on noin tuuman paksuista ja mahdotonta työstää ennen kuin se kesytetään, ja kesyttäminen on ensimmäinen työ jokaiselle myymällemme nipulle (siitä on kokonainen kirjoitus). Miksi siis ei halkaista sitä vielä kerran? Yhä upeaa, yhä aitoa Gigante-villaa, pienemmillä silmukoilla, jotka sopivat villapaitaan. Kokeilin, ja Gigante Junior syntyi.
Gigante Junior puikoilla, keränä ja rungoksi neulottuna. Halkaiseminen on näpertelyä. Tehtaan kierre saa kaksi puolikasta kietoutumaan toistensa ympäri, ja halkaistu hahtuva katkeaa, jos hoputtaa, joten jokainen kerä halkaistaan käsin ja kierretään hitaasti. Se on vaivalloista. Villapaita on sen arvoinen. Ja siihen mennessä kun runko oli neulottu uudelleen, vihreäkin oli lähtenyt ja laventeli oli taas otettu esiin laatikosta. Heti kun näin raidan rungossa, tiesin, että ensimmäinen vaisto oli ollut oikea.
Halkaistu villa antoi minulle jotain, mitä en ollut odottanut: vapautta. Neulon neuletakit sormillani. Gigante Junior palautti minut puikoille, ja ystävystyin uudelleen tekniikoiden kanssa, joihin en ollut koskenut pitkään aikaan. Lisäykset oikeasta ja nurjasta. Yksi oikein, yksi nurin -joustin helmoihin. Ja asioita, jotka eivät oikeastaan kuulu paksuun neuleeseen lainkaan, kuten patjapisto sivusaumoihin, johon iso villa ei yksinkertaisesti taivu.
Kun runko oli kunnossa, hihat menivät pieleen. Poimin silmukat kädentien ympäriltä ja neuloin alaspäin suljettuna neuleena, ja ensimmäinen versio oli liian kapea. Paksu ja kapea eivät sovi yhteen. Ei toinenkaan. Kolmannella kerralla annoin hihalle sen tarvitseman leveyden, annoin sen pullistua ja keräsin sen pitkään sileään Lavender-hihansuuhun. Se on ohjeen hiha.
Rumat
Pääntie. Tein sen ensin Lavenderilla, joustinreunus Eggshell-pistoilla ympärillä. Se näytti paksulta ja väärältä. Purin sen ja yritin uudelleen, Lavender-joustin valmiiseen runkoon. Yhä väärin. Kokonaan Lavender-värinen pääntie vetää katseen ylös ja pois raidasta, joka on villapaidan koko pointti.
Pääntie yksi, pääntie kaksi ja se, joka jäi. Ratkaisu oli neuloa pääntien joustin sekoitteella ja vaihtaa Lavenderiin vasta päättelyssä, jolloin saat yhden ohuen väriviivan siihen, missä se koskettaa ihoa, eikä mitään muuta.
Sitten tuli hetki, kun villapaita oli valmis enkä pitänyt siitä. Runko tehty, hihat paikallaan, pääntie oikein, ja se näytti latteelta. Keskeneräiseltä. Laitoin sen pöydälle ja tuijotin sitä hetken.
En ollut koskaan suunnitellut etupistoja. Itse asiassa olin päättänyt jättää ne pois. Kysymys, jonka saan useammin kuin minkään muun, jokaisessa julkaisussa ja jokaisessa viestissä, on miksi en näytä pistoja niin kuin jokainen iso paksu villapaita näyttää, ja tiesin miksi en: yksi suunnittelija on tehnyt siitä pistosta tunnusmerkkinsä, enkä halunnut kopioida kenenkään työtä. Sitten ajattelin lenkkareita. Adidas, Nike, jokainen urheilubrändi maailmassa käyttää samaa kieltä, raitoja, swooshia, pohjaa, eikä kukaan kutsu sitä kopioinniksi. Voit inspiroitua kielestä kopioimatta kenenkään työtä. Joten otin ison tylpän neulan ja pätkän Eggshelliä.
Se tarvitsi kermanvalkoista. Villapaidasta tuli se villapaita vasta viimeisenä iltapäivänä.
Raidan ylä- ja alareunaan. Rengas kummankin hihansuun ympäri. Spiraali helman ympäri nurjia kerroksia seuraten. Siihen meni iltapäivä, ja se muutti kaiken.
Pistot kehystävät raidan ja kiertävät hihansuut, pistot lähikuvassa ja spiraali helman ympäri takaa.
Villapaita
Puikoilla siihen meni 25–30 tuntia, ja se oli samalla kun selvitin, miten se tehdään. Se painaa noin kaksi ja puoli kiloa. Raita on vain edessä, joten selkä on kokonaan sekoitetta. Ja ihmiset pysäyttävät minut sen takia. Eivät ystävät ystävällisyyttään, vaan tuntemattomat kadulla, kysyen mistä se on.
Joten kirjoitin sen ohjeeksi. Kolme kokoa, S–L, jokainen silmukka kaaviona, ja villa valmiiksi jaettuna ja kerittynä, koska en aio pyytää sinua tekemään sitä näpertelevää osaa. Ohje tulee kitin mukana Gigante Juniorin kanssa, ja jos haluat jättää puikot väliin, neulon puserosi täällä Worthingissa. Lavender oli minun värini alusta asti.
Yksi varaus, ja tarkoitan sitä. Gigante-pusero on huomattavasti näpertelevämpi ja vaikeampi kuin Gigante-neuletakki. En väitä, että neuletakit olisivat helppoja, mutta tässä silmukat ovat ensinnäkin pienempiä, neulot puikoilla etkä sormilla, ja tekniikkaa on paljon enemmän: poimitut hihat, lisäykset, resori, patjasauma, juoksevat pistot. Jos olet neulonut kanssamme neuletakin, runko tuntuu tutulta, ja loput löytyy ohjeesta vaihe vaiheelta. Jos et ole, aloita neuletakista.
Enkä ole vielä valmis Gigante Juniorin kanssa. Olen siihen niin tyytyväinen, että suunnittelen siitä pipomallistoa. Ohje on olemassa, ja testaan sitä sekoitteissa ja yksivärisinä. Pysy kuulolla.
Jatka lukemista
Kehräämättömän villan jakaminen paksuun neuleeseen: hyvä, paha ja nukka
Puolen tunnin käsityö jokaisen villakerämme takana. Gigante Junior alkaa tästä.
Lue seuraavaksi →
