Hyvä Gigante: Eikö Hope Macaulay tee jo tätä?
Kirjoittaja Fernando Santos
“Hyvä Gigante, rehellinen kysymys: eikö Hope Macaulay tee jo sitä, mitä sinä teet? Neuletakkisi näyttävät niin samanlaisilta kuin hänen, ja hän on aika loistava. Mihin sinä sitten sovit?”
Mikä viesti. Tämä tuli Kysy Gigantelta -lomakkeen kautta, mutta minulta on kysytty samaa eri sanoin messuilla, yksityisviesteissä ja kerran, ikimuistoisesti, sitä kysyi oma äitini. Joten vastaan kunnolla, koska rehellinen vastaus alkaa täydellisellä samanmielisyydellä.
Ensinnäkin: kyllä, tällä markkinaraolla on kuningatar
Hope Macaulay on upea. Hän rakensi kokonaisen neulemuotitalon Pohjois-Irlannista käsin parikymppisenä. Hänen tuotteensa neuloo käsin paikallisten tekijöiden tiimi, jonka hän työllistää ja jonka puolesta hän puhuu, joten jokaisessa hänen neuletakissaan on sisällä oikeita elantoja. Hän vei rohkean, ylisuuren neuleen käsityömessujen kummajaisesta muotilehtien sivuille, ja teki sen omilla ehdoillaan. Ja itse neuletakit? Upeita. Tähän vastaukseen ei ole versiota, jossa esittäisin muuta, koska minulla on silmät päässä.
Miten meillä sitten on mitään mahdollisuuksia? Koska emme seiso samassa paikassa
Katso tarkkaan, mitä kumpikin meistä oikeasti myy. Kun ostat Hope Macaulayn tuotteen, ostat valmista puettavaa taidetta: hänen suunnittelemaansa, taitavien käsien tekemää, valmiina päälle puettavaksi. Se on hänen työtään, ja juuri siinä on sen arvo. (Ja kyllä, ennen kuin tarkkasilmäinen lukija kirjoittaa: hän tarjoaa myös muutaman ohjeen. Mutta meidän kaltaisemme neuletakkiohjeet, jokaiseen kokoon mitoitettuina, kitteineen, käsin esikäsiteltyine villoineen ja videotukineen täysille aloittelijoille? Se ei ole hänen liiketoimintaansa. Se on koko meidän liiketoimintamme.)
Kun tulet Gigantelle, ostat jotain, mitä hän ei ole koskaan myynyt: tekemisen. Ohjeen, jossa jokainen kerros on kirjoitettu auki. Kitin, jossa villa on käsin esikäsitelty ja punnittu sinun koollesi. Videon vierellesi sitä horjuvaa ensimmäistä iltaa varten. Ja sitten tunteja omien käsiesi työtä, ja hiljaisen oikeuden vastata kysymykseen “mistä sait tuon?” sanomalla “tein sen itse.”
Hope myy unelman. Minä myyn sen, miten se tehdään.
Kukaan meidän välillämme valitseva ei koskaan oikeasti valinnut meidän välillämme. Jos unelmasi on omistaa Macaulay, osta Macaulay: tulet vaalimaan sitä, ja tuet jotain aidosti hyvää. Mutta jos sellaisen näkeminen sai kätesi syyhyämään, jos ajatuksesi oli voisinkohan tehdä jotain tuollaista, silloin syyhy ei koskaan ollut hänen tuotteeseensa. Se oli meidän.
“Mutta työt näyttävät niin samanlaisilta”
Niin näyttävät, samalla tavalla kuin kaikki hapanjuurileipä näyttää hapanjuurileivältä. Jättimäiset silmukat ja iloiset värit ovat paksun neuleen yhteinen kieli, eikä kukaan omista kieltä. Omistaa voi itse mallit, ja siitä sanon suoraan: mallimme ovat omiamme, piirretty silmukka silmukalta omassa studiossamme, ja teemme kovasti töitä, ettemme kopioisi kenenkään malleja, kaikkein vähiten hänen. Jos saman villan rakastaminen samassa upeassa mittakaavassa lasketaan jäljittelyksi, silloin jokainen neuloja, joka on koskaan luonut silmukat johonkin isoon, on siihen yhdessä syyllinen, ja miten ihana rikos se olisikaan.
Mistä mallimme sitten tulevat? Ennen neuleita olin vuosia graafinen suunnittelija, ja se koulutus osoittautui siirrettäväksi: mittasuhteet, värien tasapaino, sommittelu ja kaikki muut pikkujutut, jotka ratkaisevat, näyttääkö rohkea asia harkitulta vai vain äänekkäältä. Kun piirrän väripalaneuletakkia, käytän samaa silmää, jota käytin ennen taitoissa ja brändeissä. Värityksemme ja palamme tulevat siitä osaamisesta, eivät kenenkään mallistokuvastosta.
Ja tässä salaisuus “hallitsemisesta”
Unelmani ei koskaan ollut ottaa siivua markkinaraosta. Unelmani on, että paksu neule lakkaisi olemasta markkinarako lainkaan. Uskon aidosti, että kenellä tahansa on taito ja voima tehdä jotain kaunista omin käsin. Koko työni on olla se mahdollistaja, joka ojentaa sinulle villan, ohjeen ja itseluottamuksen ja sitten astuu syrjään.
Eikä tämän käsityön tekemisen puoli ole voittaja vie kaiken -peliä. Päinvastoin: jokainen ihminen, jonka Hope inspiroi rakastumaan ylisuureen neuleeseen, synnyttää kymmenen lisää, jotka miettivät, voisivatko he neuloa sellaisen itse. Hän kasvattaa juuri sitä puutarhaa, johon me istutamme. Kun hänen työnsä osuu syötteeseesi ja sydämesi hypähtää, aukeaa kaksi ovea, ja vain toinen niistä on hänen. Me vain seisomme sen toisen luona puikot kädessä.
Joten ei, en valvo öitä huolehtien kilpailusta Hope Macaulayn kanssa. Valvon öitä toivoen, että jos Gigantesta joskus tulee edes prosentti siitä, mitä hän on rakentanut, saan tuntea murto-osan siitä ylpeydestä, jota hän varmasti tuntee siitä, mitä hän on antanut tälle käsityölle. Siihen asti: hän tekee omansa, sinä teet omasi, ja maailmaan tulee lisää valtavia neuletakkeja. Kaikki voittavat.
PS. Hope, jos joskus luet tätä: pidä koko sivua fanipostina. Rakastan sitä, mitä olet rakentanut, ja jos joskus haluat tehdä yhteistyötä jonkin valtavan parissa, puikkoni ja käteni ovat valmiina.
Lue lisää
Ensimmäinen päätös, joka ratkaisee itse suunnitellun paksun neuletakin onnistumisen
Ne harvat päätökset, joilla oikeasti on väliä: väri, istuvuus ja mistä aloittaa.
Lue seuraavaksi →
